Telttaretki Nuuksioon pyöräillen

Helsinki on erikoinen pääkaupunki. Harvassa vastaavassa pääsee paikallisbussilla, pyöräillen tai jopa kävellen keskustasta upeaan kansallispuistoon. Helsingissä puistoja on jopa kaksi: Nuuksio ja Sipoonkorpi. Sipoonkorpi on yksi pääkaupunkiseudun parhaista maastopyöräilykohteista, mutta siitä kirjoitan myöhemmin. Nuuksio on pääkaupunkiseudulla asuvalle loistava kohde lyhyelle pyörävaellukselle. Yhden yön retken voi kätevästi toteuttaa jopa lähtemällä liikkeelle perjantaina töiden jälkeen ja palaamalla takaisin lauantaina iltapäivällä. Suunnitelen parhaillaan kahden päivän lenkkiä Global Fat Bike Dayn kunniaksi. Päivitän tänne suunnitelman toteutumisesta, mutta suunnittelua vois seurata myös Fillarifoorumilla. Tein vastaavan retken viime keväänä 1.-2.4.2016. Tässä kuvaus kevään retkestäni, jotta tästä lenkistä kiinnostuneet saavat kuvan tulevasta.

Varustautuminen

Vaikka tekee vain yhden päivän retken, valmistautumisessa on paljon samaa kuin pidemmälläkin vaelluksella. Pyörä ja varusteiden pitää olla hyvässä kunnossa. Pyörän ei välttämättä tarvitse olla kallis, kunhan sen pitää kunnossa. Oma pyöräni maksoi 900$ keväällä 2014. Tavaroiden kantamiseen käytän Blackburnin tarakkaa ja ohjaustangon säkkitelinettä. Laukkuina on Ortliebin peruslaukut. Kun lisäksi köyttää makuupussin kuivasäkkissä tarakan päälle, niin tilaa on pidemmällekin retkelle. Selkään riittää pieni juomareppu. Varaosia ja eväitä kulkee kätevsti pienessä runkolaukussa. Varaosina mukana on hyvä olla ainakin varasisäkumi, ketjuliitin ja yleensä vaihtajankorvake (ei ehkä välttämätön tälle lenkille, koska emme juurikaan aja polkuja) sekä tarvittavat työkalut. Itse kannan aina lenkeillä mukana Park Toolin rescue toolia ja pientä pumppua. Pumppu on erityisen tärkeä läskärillä ajaessa, koska renkaiden paineita on hyvä laskea haastavaan maastoon ja nostaa tieosuuksille.


Pyörävaellukselle varustautumisessa ruokailuun ja yöpymiseen on hyvä noudattaa samoja periaatteita kuin mille tahansa vaellukselle. Makuupussi ja teltta säänmukaan. Keittimeen varmasti riittävä määrä polttoainetta. Vaatteita sekä liikkumiseen että leiritulilla istuskeluun. Lisäksi mukaan tärkeimmät ensiaputarvikkeet, kartat ja kompassi. Suunnistusta ei voi laskea pelkän kännykän ja gpx-jäljen varaan. Vaikka Nuuksio onkin pääkaupunkiseudulla, retkeillessä olemme luonnossa emmekä halua tilata taksia tai mutsia viemään meitä kotiin kesken kaiken.

Reitti 2000

Yhden yön pyörävaelluksen tekeminen Nuuksioon on erityisen helppoa, koska sen voi tehdä seuraten - toisinaan vaihtelevalla menestyksellä - merkittyä 110 km pitkää Reitti 2000 ulkoilureittiä. Virallinen reitti lähtee Laaksosta, Keskuspuiston eteläpäädystä ja kulkee pääasiassa pyöräteitä ja latupohjia pitkin. Reitti haarautuu Luukissa, josta lähtee 55 km lenkki. Tämän lenkin voi kiertää kumpaan suuntaan tahansa, mutta suositeltu suunta on vastapäivään. Olen itse ajanut reitin nyt 3,5 kertaa ja joka kerta olen tehnyt sen näin päin. Lenkillä on kaksi maasto-osuutta, joista Rinnekodin ja Salmen välillä oleva noin 5m pätkä on haastavampi. Tällä välillä olen kerran myös eksynyt reitiltä. Väitän kylläkin, että se johtui väärin asetetusta reittimerkistä, joka toivottavasti on nyt korjattu. Fillarifoorumin Reitti 2000-ketjusta löytyy runsaasti vinkkejä matkalle ja usein myös ajantasaista tietoa reitin kunnosta ja vaanivista metsoista.

1.4.2016, Herttoniemi - Iso-Parikas, 55 km.

Lähdin matkaan kotoani Herttoniemestä noin klo 14 iltapäivällä. En ajanut Reitti 2000:n alkuosaa vaan menin pyöräteitä (sorateitä) Viikin peltojen halki ja Vantaanjoen vartta. Virallisen reitin otin kiinni Pitkäkosken majan paikkeilla. Tällä tavalla reittiin tuli noin 5 km lisää suuntaansa. Sen jälkeen pysyin virallisella reitillä muuten, paitsi Rinnekodin ja Salmen välillä olevan maastopätkän kiersin tämän jäljen mukaista reittiä. Tuo maastopätkä on normaalisti reitin suosikkikohtani, mutta retkivarustetulla läskärillä kelirikon aikaan se ei välttämättä olisi ollut hauskaa. Huhtikuun alussa pyörätiet ja metsätiet olivat jo sulina ja usein myös kuivina, mutta latupohjat olivat enimmäkseen jäässä. Ne eivät olleet enää hiihtokunnossa ja -käytössä, muttei ne olleet myöskään kovin hyvin pyöräilykunnossa. Renkaani (edessä Surlyn Bud, takana 45nth:n Vanhelga) ovat nastattomat, joten laskin paineet matalalle ja talutin suosiolla muutaman mäen. Sulavan jään hilepinta antoi myös vähän pitoa. Muutaman kerran pyöristä loppui pito, mutta kertaakaan en kaatunut. Pidin matkalla runsaasti evästaukoja ja Salmessa täytin vesivarastoni (Rinnekodilla on myös vesipiste, mutten ole käyttänyt sitä).

Matkalle lähtiessäni olin päättänyt ainoastaan, että olen joillain Nuuksion ja Salmen alueeen telttapaikoista yötä. Salmessa alkoi jä hämärtää, joten ajoin enää pari kilometriä Iso-Parikkaan tuli- ja telttapaikalle. Laitoin yöpymiskamppeet valmiiksi ja siirryin sen jälkeen tulille tekemään illallisen ja nauttimaan normaalit ruokajuomat. Iltaa kohden muutaman asteen lämpölukemat painuivat pakkasen puolelle, mutta olin varustautunut myös kylmempään sopivilla vaatteilla. Yksi retken tarkoituksista oli testata Minnesotan reissulla kevätalesta löytämääni talvimakuupussia. Kun laitoin vetskarin kiinni vain hartian tasalle ja avasin jalkopäähän 20 cm tuuletusaukon, niin muutaman asteen pakkasessakin oli hyvä nukkua.

2.4.2016, Iso-Parikas - Herttoniemi, 65 km

Nukuin aamulla kahdeksaan eli noin yhdeksän tunnin yöunet luonnon helmassa. Keittelin puuron ja kahvit kaikessa rauhassa ja kasasin kamppeet. Kuten kuvista näkyy, aamu oli todella kaunis. Pari astetta pakkasta ja komea auringonpaiste. Ajoin aamulla ensin Haltian luontokeskukseen, jossa vedin munkkikahvit. Facebook-päivitykseni tuolta aamulta: "Good sleep. Good morning session on the fatbike. Good coffee. Good protein porridge. Good energy levels. Gonna be a good day. Good morning!" (viite). Solvallan latupohjat olivat myös jäiset, mutta varovasti edeten nekin olivat ajettavissa. Pirttimäen ja Luukin välin maastopätkä oli vielä suurelta osin luminen, joten se oli erittäin hyvässä ajokunnossa. Palasin takaisin Luukista samaa reittiä Vantaanjoen vartta ja Viikin peltojen halki. Hitaasta aamusta huolimatta olin takaisin kotona jo neljän aikoihin.

Mitä jäi käteen?

Ruuhkavuosia elävälle on yleensä vaikeaa löytää aikaa kunnon pyöräretkille. Puolisoni kanssa olemme sopineet, että saan ainakin kerran kuussa tehdä koko päivän lenkin. Näillä olen tehnyt Reitti 2000:sia tai kyntänyt Sipoonkorpea. Kunnon pyörävaellukset vaativat paljon enemmän järjestelyijä ja joustoa perheeltä. Jos töissä on joustava työaika ja sen avulla voi toisinaan perjantaisin lopettaa hieman aikaisemmin, tällaisen lenkin saa toteutettua perjantaista lauantai-iltapäivään, jonka jälkeen on lauantai-ilta ja sunnuntai vielä vapaata muille toimille. Lenkillä on kuitenkin kunnon retken ja vaelluksen tuntua. Takuuvarmasti lataa akkuja ja on hyväksi sinulle, perheellesi, työyhteisöllesi ja maailmanrauhalle. Suosittelen!

Jos haluat kokeilla Nuuksion yhden yön telttaretkeä Reitti 2000:lla samaan aikaan, kun muitakin polkee samoilla tavoitteilla, samaan suuntaan (retkellä ei ole järjestäjää eli kaikki vastaavat itsestään sekä omasta huollostaan ja vakuutuksistaan yms.) niin seuraa Fillarifoorumin keskustelua Global Fat Bike Day 2016:sta. Tällainen epäjärjestäytynyt joukkio saattaa suunnata Maunulan majalta kohti Nuuksiota lauantaina 3.12. klo 11.