Kemistä Seskaröhön jäitä pitkin

Merilapissa on tällä hetkellä (talvi 2017) poikkeuksellisen vähän lunta, mutta jäät ovat kantavia. Tämä avaa poikkeuksellisen hyviä mahdollisuuksia läskipyöräilyyn Perämerellä. Pyöräillessä ei ole riippuvainen kelkkojen jäljistä vaan voi vapaasti mennä minne huvittaa. Minulla oli perjantaina 17.2. vapaata, ja kun keli oli kohdillaan, päätin lähteä päiväksi jäälle. Katselin etukäteen muutamia reittivaihtoehtoja ja lopulta ajoin Kemistä Tornion Röyttän kautta Seskaröhön. Matkaa tuli noin 90 km ja aikaa kului kaikkine taukoineen noin 9 tuntia. Tässä lyhyt kuvaus retkestäni.

Valmistautuminen

Jäällä pyöräilyyn tärkein osa valmistautumista on jääolosuhteiden selvittäminen. Älä koskaan mene jäälle, jos et ole varma, että jää kantaa. Ilmatieteenlaitoksen sivuilta löytyy ajantasaista tietoa jäätilanteesta. Tällä hetkellä Perämeren pohjukassa on kiintojäätä 35-60 cm. Lisäksi on syytä tuntea mahdolliset virtapaikat tai alueet joissa esimerkiksi tehtaiden lauhdevesien vuoksi jää on heikompaa. Vaikka jäätilanne olisikin turvallinen, naskalit on syytä pitää kaulalla aina jäällä liikkuessa.

Muuten pyöräretkelle jäällä valmistaudutaan kuin mille tahansa retkelle. Mukaan riittävästi juomaa ja eväitä. Minä kannan repussa parin litran vesisäiliötä ja termoksessa kuumaa teetä. Juomapulloon teen urheilujuomaa. Eväiksi otin pähkinöitä ja rusinoita. Lisäksi otin energiageelejä.

Omalla retkelläni keli oli hyvä, joten vaihtovaatetta otin mukaan vain yhden t-paidan. Lisäksi kännykän, kortit, rahat ja kartan pakkasin vesitiiviiseen pussiin. Kompassi kulkee aina repun hihnassa. Pyörän varakumin, monitoimityökalun ja pumpun pakkasin pyörän runkolaukkuun.

Kemistä Lettoon (n. 17 km)

Lähdin Kemin sisäsatamasta kymmenen aikoihin aamulla pilvisessä kelissä ja taivaalta tuli jäätävää tihkua. Ennuste lupasi kuitenkin selkenevää. Suunnistaminen tällä reitillä on todella helppoa silloin, kun näkyvyys on hyvä. Kemin edustan saarten ohi voi seurata veneväylää. Saarten jälkeen suunnan voi ottaa kohti Outokummun tehdasta. Leton veneilykeskus on tehtaan itä eli Kemistä tultaessa oikealla puolella. Saaristossa oli hieman lunta jään päällä, joten pyörä ei rullannut aivan kevyesti, mutta heti saarten jälkeen jää oli käytännössä puhdasta ja lumilaikutkin niin kovia, että niiden yli pystyi ajamaan. Laskin paineet renkaista alas ja nastotetuilla renkailla oli huoletonta ajaa myös paljaalla jäällä. Lettoa lähestyttäessä Kuusiluodon kohdilla jäässä oli yksi ahtojäävalli, mutta sen yli pääsi helposti. Matkan taittaa rennollakin tahdilla noin puolessatoista tunnissa.

Tour de kromitehdas ja satama (n. 6 km)

Röyttän satama pidetään auki talvellakin, joten Seskaröhön ei voi mennä suorinta reittiä tehtaan edestä. Tehdas ja satama pitää kiertää maita pitkin. Oheisessa kartassa näkyy reittini. Lähdin Letosta tietä pitkin. Parin kilometrin jälkeen käännyin kelkkajäljille, joita pitkin oikaisin Kromitielle. Ajoin teitä pitkin Prännärin laavulle. Laavun viereiseltä uimarannalta pääsee hyvin takaisin jäälle.

 

 

 

Torniosta Seskaröhön (n. 20 km)

Myös Seskaröhön suunnistaminen on selkeällä säällä erittäin helppoa. Saaren tuulimyllyt tulevat näkyviin heti ensimmäisten saarten jälkeen. Matkan aluksi jäällä oli enemmän lunta, joka ei kantanut, joten polkeminen oli hieman raskaampaa, mutta edelleen pyörällä pystyi kulkemaan missä tahansa. Matkalle sattui pari hieman korkeampaa ahtojäävallia, mutta niistäkin löytyi pienellä hakemisella kohdat, joista oli helppo kulkea yli.

 

Seskarössä (n. 6km)

Seskaröön silta näkyy kauaksi jäälle ja otin suunnan kohti siltaa. Nousin sillan kupeesta saarelle ja ajoin tietä pitkin keskustaan. Keskustassa pidin tauon Ö Pärlan nimisessä kahvilassa. Söin salaatin olut kyytipoikana ja join kahvit. Termokseen otin uuden satsin kuumaa teetä. Keskustasta jäälle menin leirintäalueen rannasta.

Paluu

Palasin takaisin käytännössä samaa reittiä. Tulin Seskarössä jäälle muutaman kilometrin etelämpää ja otin suunnan kohti Outokummun tehtaan tuulimyllyjä. Ulompana jää oli vielä paljaampaa kuin muutama kilometri lähempänä rantaa, joten ensimmäiset kymmenen kilometriä taittuivat nopeasti. Jälkimmäisellä kympillä lunta oli taas hieman enemmän ja meno raskaampaa. Kiersin sataman ja tehdasalueen jälleen samaa reittiä ja Leton kalasatamasta suuntasin kohti Kemiä. Satamaan näkyy Ajoksen ja Veitsiluodon valot ja ensimmäisten saarien jälkeen näkyviin tuli myös kaupungintalo. Suunnistus oli jälleen erittäin helppoa. Lähdin Letosta viiden aikoihin ja taivaanrannassa oli todella komea iltarusko. Kemiin tullessani noin setsemältä oli jo pimeää. Vaikka minulla olikin retkelle riittävästi eväitä, kuulin Milanon (Puistopaviljonki) pitsan kutsun jo kauaksi saaristoon. Sicula (kinkun tilalle katkarapua) ja pari olutta kruunasi upean päivän jäällä.

Jäällä on nyt poikkeuksellisen hyvät pyöräilyolosuhteet etenkin läskipyörille. Normaalitalvina pyörällä on riippuvainen kelkkojen jäljistä, mutta nyt voi kulkea vapaasti minne vaan, kunhan huomioi laivaväylät ja muut mahdolliset sulat. Ride, you fools!